Katastrofaalista aamutallia.

Tättärää! Tiedättekö sen tunteen kun tietää jo aamulla, että ois vaan paree jos jäis peiton alle piiloon? Joo. Se tunne tuli harvinaisen selväks herätessä siihen että venyttelen, lyön käteni seinään minkä seurauksena hylly sisältöineen(kirjoja ja muutama hobusten pokaaleista) päättää pudota mun niskaan. Noh. Eihän siinä, pienen keräilyn jälkeen vedin naamaan kuutisen kuppia kahvia ja totesin ettei sekään auta. Ei tänään. Verkkarit jalkaan ja autolla tallille. Onneksi matka on sentään lyhyt, kymmenisen minuuttia. Ei aine- eikä henkilövahinkoja. 

Tallille päästessä ensimmäinen havainto oli Ilo joka huutaa tarhassaan kun pistetty mut nähdessään. Mietin hetken onko Johan ehtinyt tallille ennen mua, totean sen olevan toiveajattelua ja tajuan että Ilo on todellakin epähuomiossa jäänyt yöksi ulos. Onneks ei sentään satanut pahasti yöllä.. Ori oli arvatenkin pirun kiukkunen ja nälkänen, sen iltaheinät ja kaurat oli karsinassa odottamassa. Siinä kohtaa pääsi muutama kirosana. Siis todellakin Muutama isolla M:llä.  Ei siinä muutakun Ori sisään syömään ja kuivattelemaan talliloimen alle. Huh.

Mutkaton.net

Seuraavana vuorossa oli rutiininomaisesti muiden hevosten ruokinta. Ei ongelmia. Kaikki saivat ruokansa, mitään ei mennyt rikki, ketään ei sattunut ja homma meni muutenkin kaikinpuolin tuubiin. Hienoa. 

Kun hevoset oli syöneet alkoi tarhaus mihin mennessä hyvillä unilahjoilla varustettu miesidiootti(lue = Johan) ei ollut vieläkään ilmaantunut paikalle tai ilmotellut itsestään. Pari varsaa ois tarvinnu kengätä edestä ja sen ois voinu hyvin toteuttaa ennen tarhaamista mutta ei, ei väkisin. Heittelin hevosia siinä sitten tarhoihin ja sinä ainoana aamuna kun en vienyt Lohdutusta ketjunarun kanssa, se päätti hyppiä kaikkiin ilmansuuntiin mitä tiesi(joo, onneks se on suomenjuntti eikä tiedä kovin montaa ilmansuuntaa...), riekkua, huutaa ja aiheuttaa yleistä pahennusta. Kädet verillä sitten raijasin sitä sitkeesti kohti tarhaa samalla toivoen että kumpikin meistä selviäis ehjänä perille. Perinteisen porttitappelun jälkeen(ensin ei uskalleta mennä portista läpi ja sit sinne mennään tuhatta ja yleensä niin että allekirjoittanut roikkuu naamallaan perässä) päästiin kun päästiinkin tarhaan. Huh. Onneksi toinen pikkuoreista, Vilunki, osasi käyttäytyä ja sen sainkin ulos suhteellisen kivuttomasti. Jotain se yritti huudella, mutta luultavasti pelästy omaa kiljasuaan enemmän minä. Raukkaparka.

Muut varsat(tarkoittaen metsätarhan tammalaumaa) osasivat olettaenkin käyttäytyä ja niiden tarhaaminen oli helppo. Pikku-Chiqiä tosin pelotti ensin roskis ja sitten traktori, mutta pienellä puhaltelulla niistäkin mentiin ohi. Se on niin pieni ja sulonen että noiden junttien rinnalla että se tuntuu melkeen lelulta. 

Mutkaton.net

Vanhempien tammojen aamu suju tavanomaisesti, ne on niin tottuneita kaikkeen tähän meidän jokapäiväseen härdelliin että ne on aina yhtä kivoja käsitellä. Poislukien Adalmiina jonka kanssa vuorotellen itketään ja nauretaan.. ei tiedä viekö se, tuleeko sieltä kenkää kun kääntää selkänsä vai onko se pystyynkuollu. Kaikki on kiinni tähtien asennosta ja siitä mihin suuntaan tänään tulee. 

Tarhauksen ja karsinoiden siivoomisen jälkeen kello olikin jo jonkunverran vaille puolenpäivän kun Johan suvaitsi ilmotella itestään. "Noku herätyskello ei soinu..." No niin varmaan joo! Annoin hieman välitöntä palautetta(akkavalta!) ja menikin puolisentuntia kun se luikki tallille kengittämämään varsoja ja lupaskin hoitaa loppupäivän. Sille siis jäikin varsojen ja orien ajot sekä iltatalli, onneks sillä oli apuvoimina siskontyttönsä sekä meidän hevosilla kilpaakin ajava Markus jotka olivat luvanneet tulla liikuttelemaan hevosia. 

Toivon totisesti, että mulla on vielä kaikki hevoset yhtenä kappaleena huomenaamulla kun meen takasin hullunmyllyyn...