Susirajassa oli tänään vähän isompi ravitapahtuma Orava-ajojen merkeissä ja Essi oli ilmoittanut Ilon ja Adalmiinan mukaan raveihin ja hevosautossa olikin varsinaista tunnelmaa, kun koko sakki hoitajineen päivineen oli pakkautunut mukaan. Pienessä jännityksessä yritin muistella mukaan pakkaamiani varusteita, olikohan nyt varmasti kaikki mukana? Juu-u, mieleen ei tullut mitään, minkä olisin unohtanut ja olipa mukana tottakai myös varavarusteita.
Automatka sujui hiljaisissa merkeissä, kaikki odottivat posket punaisena tulevaa ravipäivää. Johan yritti porukkaa rentouttaa hauskoilla jutuillaan, mutta hirveästi porukka ei hypännyt vitseihin mukaan. Niinpä radiota käännettiin kovemmalle ja jokainen sai vaipua omiin ajatuksiinsa. Vaikka sitä reissussa olikin vain hevosenhoitajana, tuppasi ravit silti jännittämään. Ilolla oli ravi vähän kangerrellut viime aikoina, mutta ehkä pieni tauko olisi tehnyt tehtävänsä.
Perillä Susirajassa oli hälinä jo hyvässä vaiheessa ja meidänkin porukka hajaantui äkkiä omiin hommiinsa. Essi ja Johan lähtivät hoitamaan ilmoittautumiset, minä ja pari muuta hoitivat hevoset ulos autosta ja yksi roudasi tavaroita varaamiimme katoksiin. Ilo käveli vakain askelin autosta ulos ja jäi patsastelemaan niille jalansijoilleen. "No niin, matka jatkuu!" komensin ja lähdin taluttamaan oria varikolla. Nätisti se osasi olla, ei mitään turhaa elvistelyä tai pelleilyä, mutta tottakai alueella oli niin paljon katsottavaa, että Ilolla oli suunta välillä johonkin ihan muualle, mitä minulla.
Katokselta viittilöitiin jo, joten maiskautin orille ja kävelimme reipasta tahtia valjastettavaksi. Ilo oli pesty, harjattu ja muutenkin puunattu jo kotona, eikä matkankaan aikana paria pölyhiukkasta lukuunottamatta likaa ollut ehtinyt kertyä, joten homma kävi nopeasti. Meitä oli kaksi valjastamassa ja minun hommakseni lankesi tällä kertaa suojitus. Tottunein ottein laittelin suojat paikoilleen ja kiinni ja tarkistin samalla kengityksen olevan ok. Jalat tuli tietysti samalla vielä kerran tsekattua ja hyvältä näytti. Seuraavaksi kärryt perään. Ilo alkoi jo liikehtiä malttamattomana. "No niin prrr!" rauhoittelin samalla kun kiristin remmejä. Viimeisenä vielä suitset päähän. Ilo nappasi kuolaimet ihan itse suuhunsa ja laski päänsä kun vedän niskaremmin korvien yli. Essi tuli samassa paikalle ja tarjoutua laittamaan sekin kiinni. Itse hölkkäsin autolle hakemaan kypärän päähäni ja vauhdilla takaisin, että ehtisin kävelyttää orin ennen Johanin tuloa.
 |
| Suomen Hippos Ry / Satu Meriluoto |
Essi päästi meidät irti ja Ilo otti muutaman hölkkäaskeleen, ennen kuin tiputti käynnille ja lähti reipasta tahtia kävelemään edeltä. Adalmiina tuli perässä ja lähdimme muiden valjakoiden tapaan kävelemään verryttelyradalle. Ilo yritti aina silloin tällöin ottaa hölkkäaskeleen tai pari, mutta pudotti pidätteestä nätisti takaisin käynnille.
Ehdimme siinä muutaman kierroksen kävelemään, ennen kuin Johan ja Essi ilmestyivät näkypiiriin. Ilo etunenässä kävelimme takaisin varikolle ja kuskit pääsivät rattaille. Hevosten lämmittellessä kävin hakemassa valmiiksi juomavettä ja ehdin itsekin hörpätä omasta juomapullostani. Muutamia tuttuja naamoja tuli siinä tohinassa vastaan ja tietysti tuli nopeasti kuulumisia vaihdettua - eipä siinä kellään tuntunut olevan liiaksi luppoaikaa.
"Tänään ollaan kyllä vedossa!" Johan huudahti riemukkaasti ohjatessaan Iloa takaisin katokselle. Ori pärski tyytyväisenä ja Johan loisti Naantalin aurinkona kärryillä. Otin ohjista kiinni läheltä Ilon päätä ja autoin hevosta peruuttamaan katokseen. "Käyn vielä seuraavan lähdön jälkeen lämmittämässä ja eiköhän sillä sitten mennä!" Johan selvitti ja pyyhki hikeä otsaltaan. Tarjosin Ilolle vettä ja se joi ahnaasti ämpärin tyhjäksi. Rapsuttelin oria ja tsekkasin varusteet vielä kertaalleen läpi. Heitin kuivatusloimen hetkeksi selkään ja pyyhin pyyhkeellä muutamia kuraläikkiä suojista.
Johan palasi pian katokselle ja parivaljakko lähti toiselle rundille. Läksin mukaan radan varrelle katsomaan ja hyvin ori kyllä meni: korvat hörössä ja meno näytti maistuvan! Lämmittelyn jälkeen hyppäsin itse kärryille. Jouduimme hetken odottelemaan Adalmiinaa, mutta tamman hölkätessä peräämme pääsimme kävelemään. Ilo oli nyt jo rauhoittunut ja malttoi kävellä, mutta väsymyksen merkkejä ei kyllä ollut ilmassa. Radalta kuului Orava-ajon selostu ja Kuunkajo kuului olevan ylivoimainen omassa lähdössään. "Sä olet tuolla sitten ensi vuonna eikö niin?" kysäisin Ilolta ja siihen malliin ori pärskähti, että taisi olla samaa mieltä.
Kävimme katoksella hörppäämässä vähän vettä ja Johan lähti Ilon kanssa ja Essi Adalmiinan kärryillä muiden lähdön hevosten kanssa odottelemaan esittelyä. Kävin jälleen täyttämässä juomasankoja ja sen jälkeen radan portille odottamaan. Esittelyn jälkeen Johan tuli kiristyttämään sekin ja sen jälkeen alkoikin armoton jännitys! Muutama muukin huoltaja näkyi aidalla ja kovasti siinä arvuuteltiin, miten lähdössä käy.
Lopulta valjakot päästettiin liikkeelle auton takaa. Ilon osalta lähtö ei sujunut hyvin, vaan ori jäi jälkijoukkoihin toiselle radalle. Edessä oli sählinkiä muiden laukatessa, mutta meidän ori pysyi varmalla ravilla. Kierros ehditään mennä, ennen kuin Ilo lähtee parantelemaan asemiaan. Ja jumalauta se kyllä menee lujaa! Hevonen toisensa perään jää taakse ja kolmannesta parista Adalmiina lähtee perään. Hiskin Parma väsyy edessä ja meidän suomenhevoskaksikko ravaa ohi ja maaliin - Ilo voitti, Ilo voitti! Minä ja muut hoitajat hypimme tasajalkaa, halailemme toisiamme ja otamme muiden onnitteluita vastaan. Kaksoivoitto! Kuka olisi uskonut?
Loimitukset, kukitukset, voittokuvat ja selostajan ylistävät sanat - nuo tylsät rutiinit - on suoritettava ennen kuin ori pääsee varikolle. Johan tuntuu olevan onnesta sekaisin kärryillä ja pois päästyään syleilee vähän jokaista. Hyppään itse vielä kärryille ja käyn kävelyttämässä puhaltavan orin, jotta hengitys ehtisi tasaantua. "Hieno mies! Olet kyllä ihan paras!" kehun minkä kerkeän ja kiittelen muita onnittelijoita.
 |
| Suomen Hippos Ry / Antti Savolainen |
Katoksella riisumme valjaat vikkelästi ja Ilo saa ansaitsemansa melassiveden. Onneksi meillä oli viimeinen lähtö, sillä varikko alkaa jo tyhjentyä hyvää vauhtia ja pesupaikallakin on sopivasti tilaa. Ilo nauttii täysin sydämin saamastaan pesusta, taivuttelee ylähuultaan tapiirin nokaksi ja hörppää letkusta vähän vettä. Kuivailin orin vielä hikiviilalla ja heitin kuivatusloimen päällä. Taluttelin Iloa ulkona sillä välin, kun muu porukka pakkasi autoa. Ilo yritti välillä hinkata silmäkulmaansa olkaani vasten ja yritin parhaani mukaan rapsutella takaisin.
Lopulta hevoset saadaan lastattua autoon ja heinät nostettua eteen. Väsynyt raviporukka rantautui vielä kahvioon kahville ja munkkipossulle - tallin tarjoaman tottakai. Ja pöydässä tuli kuin yhdestä suusta kerrattua lähdön tapahtumia ja iloittua hevosten menestyksestä. Kun jokaisella oli suupielet pyyhitty sokerista, noustiin auton kyytiin ja lähdettiin ajamaan kotia kohti. Meininki oli nyt paljon vapautuneempaa ja ne, jotka vielä pysyivät tolpillaan, jaksoivat nyt naureskella Johanin jutuille. Vau mikä päivä!
Terveisin
